*

Saul Schubak

Olipa kerran Eurostoliitto

Tämä on satumainen tarina kokonaisen mantereen laajuisesta valtakunnasta, aikana, jolloin taika oli totta ja uskomukset toteutuivat oikeiden rituaalien myötä. Tämä on tarina Eurostoliitosta ja sen uskollisimmista kannattajista eurokommunisteista, jotka halusivat aina laajentaa valtakuntaansa ja kasata sille enemmän ja enemmän toimivaltaa. Pilvilinnastaan he johtivat koko taantuvaa mutta silti taloudeltaan maailman isointa valtakuntaansa.

Valtakunnassa ei kaikki kuitenkaan ollut vain iloista ja ruusuista. Valtakunnan voittokulkua nimittäin häiritsivät skeptikot, jotka uskomusten ja taikuuden sijasta luottivat pelkkään järkeen ja syy-seuraus -suhteiden mukaan toimivaan maailmaan. He uhkasivat romahduttaa koko vaivoin rakennetun pilvilinnan. Sitähän eivät eurokommunistit voineet hyväksyä.

Mutta ensin, hyvä lukija, otamme askelen taaksepäin. Kerron teille siitä, miten Eurostoliitossa taikamaailma piti koko valtakuntaa pystyssä. Siitä, miten uskomisella ja erikoisen tuntuisilla rituaaleilla pystyttiin pitämään yllä viritelmää, joka ei pelkän järjen avulla olisi koskaan ollut mahdollinen.

Eurostoliiton taika oli ulotettu mitä moninaisimmille elämänalueille. Se takasi mantereelle ikuisen rauhan. Se takasi parhaan valuuttajärjestelmän, jonka maailma oli nähnyt. Se takasi kaikkien kansojen saumattoman yhteiselon, kunhan he alueelle olivat saapuneet. Se takasi vapaan kaupan, joka olisi mahdotonta ilman sitä, ja se loi yhteiset säännöt ja standardit, joita ei mikään muu valta olisi osannut järjestää ja joita ilman kaikki tuotanto olisi ollut mahdotonta.

 

Suuri rauha vaati jatkuvaa uhria

Eräs Eurostoliiton suurimmista saavutuksista, josta jokainen ansioitunut eurokommunisti muisti päivittäin mainita, oli jo yli 70 vuotta kestänyt rauha, joka oli yksinomaan Eurostoliiton ansiota. Miten sen onnistui saavuttaa jotain näin merkittävää aivan itsenäisesti, saattaa utelias lukija kysyä. No minäpä kerron.

Rauhan prosessi on toteutuksessaan, vaikkakin resursseja vievä, niin kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin helppo toteuttaa. Jokainen osavaltio oli lähettävä Eurostoliiton eriskummallisimman epävaltion pääkaupunkiin, jota Brysseliksi kutsuttiin, ison joukon byrokraatteja ja poliitikkoja.

Tärkeänä yksityiskohtana, jotta rauhan taika toimisi oli, aivan kuten lohikäärmeelle on uhrattava neitsyitä, oli EU:n koneistolle uhrattava jokaisen osavaltion epäonnistuneimmat poliitikot osana joukkoa. Tästä yksityiskohdasta eivät tosin osavaltiot olleet lainkaan harmissaan.

Mitä nämä kaikki byrokraatit, poliitikot ja epäonnistujat sitten Brysselissä uhrasivat? Juu, he kirjoittivat tonneittain ja tonneittain säädöksiä ja lakeja, joissa jokaisessa uhrattiin, yksi kerrallaan, tavallisen ihmisen vapauksia. Jokainen uhrilahja levitti rauhan taikaa Eurostoliiton joka kolkkaan, kuin sumu, joka levittäytyy järven ylle. Pieni hinta maksaa rauhasta, eikö totta? Ei, mikäli kysytään pahoilta skeptikoilta.

 He ilkeyksissään väittivät, ettei koko maailman suurimmasta uhrista olisi mitään hyötyä rauhan edistämisessä. Heidän mukaansa mantereen rauhan oli taannut Yhdysvallat, jolla oli Eurostoliiton mantereella massiivinen sotilaallinen läsnäolo takaamassa rauhaa, ja rauhaa takaamaan luotu sotilasliitto NATO. Heidän mukaansa Härmän osavaltiokin voisi taata rauhansa pienellä panostuksella omaan puolustukseensa sekä liittymällä sotilasliittoon tai liittoutumalla Yhdysvaltojen kanssa sotilaallisesti suoraan, eikä Eurostoliitolla olisi byrokraatteineen asian kanssa mitään tekemistä.

Tällaiset taikuuden kieltäjien argumentit kannatti tietenkin sivuuttaa perehtymättä. Ja jotta taikuus ei rikkoutuisi, täytyi jokaisen tosiuskovaisen nostaa puna naamalleen ja kirota skeptikot toistamalla taikasanoja kolmeen kertaan: Puolueettomuus, puolueettomuus, puolueettomuus. Rauhan unioni, rauhan unioni, rauhan unioni.

Sitä paitsi mitä siitäkin tulisi jos näitä skeptikkoja kuunneltaisiin? Äkkiä taikuuden rauhoittama Eurostoliitto olisi samassa kaameassa tilanteessa kuin verrokkimantereet Kaakkois-Aasia, Etelä-Amerikka ja Pohjois-Amerikka, joissa varmasti valtoimenaan soditaan verisesti tälläkin hetkellä.

Jonain päivänä hekin älyävät lähettää byrokraattinsa ja epäonnistuneet poliitikkonsa Brysseliin, ja saamme vihdoin maailmanrauhan.

 

Rahaliiton taika loi varallisuutta taikaseinästä, kunhan uskossa pysyttiin vahvana

Jo ammoisina aikoina Eurostoliiton sadunomaisella mantereella liikkui ilkeitä väärentäjiä. Metallirahan aikoihin he leikkasivat arvometalleista tehtyjä kolikoitaan ja sekoittivat näihin arvotonta metallia. Tarpeeksi pitkään väärennettyään he ajoivat muinaiset valtakunnat romahduksen pisteeseen. Raivostunut kansa syöksi heidät vallasta.

Seuraavaksi tulivat setelien väärentäjät, jotka painoivat frangeja ja markkoja ilman katetta, jakelivat niitä mielensä mukaan liikkeelle ja ajoivat lopulta hekin valtakuntansa romahduksen pisteeseen. Raivostunut kansa syöksi heidätkin vallasta.

Lopulta tuli sadunomaiseen Eurostoliittoomme uusi väärentäjä. Hän viisastuneena edeltäjiensä virheistä kutsui Eurostoliiton mahtavat taikurit paikalle. Taikurit neuvoivat häntä: ”Laita väärennyslaitoksesi seinään kirjaimet EKP ja muista painaa vain niin paljon, että kuluttajahintaindeksin vuosimuutos pysyy 2%:n tuntumassa.” Tätä neuvoa uusi euroväärentäjämme noudatti uskollisesti. Eikä haitannut, vaikka hän jakeli painamaansa rahaa miljardikaupalla ystävilleen etelän osavaltioiden julkisille sektoreille. Eikä sekään haitannut, että hän alkoi jaella rahaa kavereilleen suuryrityksissä, kunhan osavaltioiden poliitikot muistivat tehdä taikaloitsun oikein. Loihtiminen tapahtui laittamalla sormet korviin ja huutamalla kovaan ääneen: ”Alle 2%:n kuluttajahintainflaatio”. Tällä taattiin, ettei rahan painamisesta ollut haittaa kenellekään, eikä luotu raha ollut lainkaan pois esimerkiksi Härmän osavaltion asukkaiden varallisuudesta, jotka eivät tuoreena painettua rahaa saaneet. Näin Eurostoliiton valtakunta ei koskaan vaipuisi taantumaan, eikä sen johtajia milloinkaan syöstäisi vallasta.

Tätäkin taikaa olivat skeptikot pilaamassa. He väittivät kivenkovaa, että painettu raha olisi tulonsiirtoa pohjoisesta etelään. Lisäksi, kaikessa röyhkeydessään, he väittivät, että tulonsiirto varallisuuden luojilta holtittomien valtioiden tulonsiirtoihin olisi se nimenomainen syy, miksi valtakunnan taantuma oli kestänyt jo lähes vuosikymmenen.

Mutta mitä siitäkin tulisi jos näitä skeptikkoja kuunneltaisiin. Ilman taikaseinästä luotavia euroja olisimme takaisin jossain 1800-luvun lopun vakaan valuutan oloissa. Silloin ei varmaankaan ollut lainkaan talouskasvua?

 

Vapaata kauppaa eivät Eurostoliitossa käyneet yritykset, vaan sen suunnittelivat byrokraatit

Kaukaisessa historiassa oli Eurostoliitossakin tapana käydä kauppaa ihan vain yritysten kesken. Ihmiset liikkuivat, tavara liikkui ja samaa valuuttaa pystyi käyttämään Moskovasta Lontooseen. Malli oli kuitenkin ongelmallinen, sillä se ei työllistänyt yhtäkään Brysselin byrokraattia, siihen ei näin ollen liittynyt ollenkaan taikaa, eikä mikään näin yksinkertainen voi muutenkaan olla hyvä.

Päätettiin perustaa Eurostoliitto-niminen tulliunioni. Se toimii siten, että estettiin vapaata kauppaa tulleilla kaikkien ulkopuolisten kanssa ja estettiin monien muiden tuotteiden myynti erinäköisillä kurkku- ja hehkulamppudirektiiveillä. Tällä tavoin kauppa vapautui tehokkaimmin.

Älkääkä hyvät lukijat sekoittako tätä satua satuun hölmöläisten kylästä, vaikka yhtäläisyydet ovatkin ilmeiset. Hölmöläisillä oli aina sisäinen logiikka tekemisissään, vaikkakin toimimaton, mutta taian maailmassa sellaista ei tarvittu. Niille eurokommunisteille, kuten joillekin teistä, joille tämä mekaniikka tuntui loogiselta kuperkeikalta, määrättiin käsi sydämellä Euroopan unionin lipun tuijottamista ja kolmeakymmentä toistoa Oodia ilolle.

 

Kaikista suurin taika – suljetaan silmät, niin kaikki on huomenna paremmin

Yksi taika Eurostoliitossa oli ylitse muiden, mutta se vaati toimiakseen sellaista naiiviutta, että joulupukkiin uskominen oli siihen verrattuna kriittisen ajattelijan merkki. Taika oli luotu pitämään puoliksi skeptiset ruodussa. Se oli luotu sille osalle väestöä, joka myönsi Eurostoliiton ongelmat, myönsi sen kehittyneen väärään suuntaan ja myönsi idioottien johtavan sitä. Härmän osavaltiossa tämän taian kohderyhmään kuuluivat lähes kaikki oikeistolaiset ja isänmaalliset.

Se oli usko siihen, että kun seuraavissa parlamenttivaaleissa vain äänestäisi paremmin, muuttuisi Eurostoliitto utooppiseksi satumaaksi. Eli jos ei satujen Eurostoliitto ollut vielä täydellinen, niin ei muuta kuin kampanjoimaan ja sitten vaalikoppiin.

Kunhan tarpeeksi monta flyeria kadulla olisi jaettu ja oma ehdokas olisi tullut valituksi, alkaisi tapahtua. Strasbourg lakkautettaisiin tarpeettomana, tuhannet kääntäjät irtisanoisivat itsensä, byrokraatit ymmärtäisivät hehkulamppudirektiivin älyttömyyden ja irtisanoutuisivat, lobbarit hakeutuisivat toisiin tehtäviin, komissaarit näkisivät kaupan rajoittamisen haitat ja purkaisivat tullit ulkopuolelle, humanitaariset siirtolaiset lakkaisivat tekemästä terrori-iskuja, oppisivat kielen yön yli ja siirtyisivät asiantuntijatehtäviin, ja etelä-Euroopan valtiot saisivat vastuulliset johtajat eivätkä enää tarvitsisi tulonsiirtoja.

Toisin sanoen, vahvistamalla EU:ta tarpeeksi, se lakkauttaisi itsensä. Vain taikuuteen uskomaton skeptikko kutsuisi tätä paradoksiksi. Toimiihan se myös tavallisessa kommunismissa – jos Neuvostoliiton keskushallintoa vain olisi vahvistettu tarpeeksi, olisi se varmasti lakkauttanut itsensä. Harmillista jälkeenpäin huomata, ettei tällaista täydellistä kommunismia ole vielä toteutettu missään, mutta Pohjois-Koreassa meillä on vielä toivoa.

Kuultuaan tämän reitin ikuiseen onneen skeptikot antautuivat ja alkoivat suggeroimaan itseään täysimittaisiksi eurokommunisteiksi. Helppoa se ei ollut, kuten ei näin älyvapaaseen ajatukseen uskomisen voinut olettaakaan olevan. He päättivät edetä pienin askelin ja aloittivat helpommasta päästä uusimalla uskonsa joulupukkiin ja hammaskeijuun.

Lopulta entiset skeptikot ja Eurostoliiton muut kansalaiset toistelivat sormet korvissaan taikasanoja, lauloivat toisiaan kädestä pitäen Oodia ilolle ja elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka. Sen pituinen se.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Eurostovastaisuus on nopeasti oppivien ihmisten aate. Toisaalta, eihän sitä muuten ekonomiksi pääsisikään.
Havaintojeni mukaan eurostovastaiset saavuttavat poliittisen uransa huipun jo noin 25-vuotiaana kun taas politbyroon uskollisilla kannattajilla tämä huippu ajoittuu vasta jonnekin 75 ikävuoden tienoille. Millään muulla alalla en ole havainnut näin suurta hajontaa oppimistuloksissa ja valmistumisajoissa.

Käyttäjän steffers kuva
Tatu Ahponen

Eivät EU:n ylläpitäjät ole mitään kommunisteja vaan ihan pesunkestäviä kapitalismin kannattajia.

Käyttäjän saul kuva
Saul Schubak

Jaa mitenkä tällaiseeen lopputulokseen päädyit?

Käyttäjän steffers kuva
Tatu Ahponen

Öh, varmaan siitä että suurinta osaa EU:n jäsenvaltioita johtavat oikeistopääministerit tai -presidentit ja myös EU:n johtavat virat ovat pääsääntöisesti oikeistolaisten käsissä?

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Grimmin veljesten Hannu ja Kerttu -satu noitineen, pahoine äitipuolineen ja piparkakkutaloineen on huomattavasti antoisampi lukukokemus kuin tämä Olipa kerran -blogikirjoitus.

P.S. Hannussa ja Kertussa on onnellinen loppu.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Grimminsadussa kuitenkin lilliputit Gulliveri nimisenä sitoivat EU:n köysiin.

Nyt on Gulliver katkonut köytensä ja riehuu lilliputtien maissa.

Toimituksen poiminnat