*

Saul Schubak

Valtiokin voi vähentää syrjäytymistä

Tasavallan presidentin Sauli Niinistön työryhmän syrjäytymisen ehkäisemiseksi aloittama tavallisia-kampanja on herättänyt paljon keskustelua viime päivinä. Kävin itsekin kommentoimassa kohua tänään Radio Vegan slaget efter tolv -ohjelmassa. Tavallisia kampanja peräänkuuluttaa lähimmäisistä välittämistä ja sitä, että monille arkipäiväisiltä tuntuvilla asioilla, yhdessä ololla ja toiset huomioon ottamalla, voidaan estää nuoria syrjäytymästä.

 

Poliittisen kartan vasemmisto ja vihreät ovat kritisoineet ehdotusta, siitä että siitä puuttuvat julkisen vallan toimet. Vasemmistolaiset haluaisivat, että ehdotukseen sisällytettäisiin määrärahojen korotuksia syrjäytyneiden kanssa tekemisissä oleville julkisen viran haltijoille. Olen vasemmistolaisten kanssa eri mieltä siitä, että jokainen ongelma pitäisi ratkaista heittämällä veronmaksajien rahoja ongelman päälle, mutta he ovat oikeassa siinä, että julkinen sektori voisi myös tehdä paljon syrjäytymisen vähentämiseksi. 

 

Tämä ei tarkoita, että olisi palkattava vielä lisää sosiaalityöntekijöitä, psykologeja, kuraattoreita ja lisättävä tulonsiirtoja. Näitä toimenpiteitä on lisätty vähintään 90-luvun lamasta lähtien jokaisen hallituksen aikana, välillä useita kertoja, ja jos on uskominen vasemmistolaisiin itseensä, on syrjäytyminen isompi ongelma kuin koskaan. Tulos ei lainkaan yllätä, sillä tämä on julkisen byrokratian toimintalogiikka. Keksitään uusia asiakkaita ja uusia ongelmia joihin toimivaltaansa ulottaa, palkataan uutta väkeä pilvin pimein, aletaan värkätä jotain epämääräistä tutkimusohjelmaa ja voilá – äkkiä virastolla on kymmenien miljoonien budjetti ja alkuperäiset ongelmat ovat entisellään. 

 

Toki moni syrjäytyneiden kanssa tekemisissä oleva tekee varmasti loistavaa työtä. Täytyy kuitenkin kysyä, onko todella tehokkain tapa puuttua syrjäytymiseen vasta sitten kun syrjäytynyt nuori on työttömänä, vailla kaveripiiriä tai päihderiippuvainen?

Yhtään väheksymättä tärkeää hoitotyötä tekeviä sosiaalialan ammattilaisia, puututaan syrjäytymiseen tehokkaimmin ongelman syntylähteillä. Tähän tarjoaa Niinistön työryhmä oivat eväät, sillä syrjäytyneet eivät ole tilastopalkki, vaan oikeita yksilöitä, oikeiden läheisten avun tarpeessa. Vaikka viime kädessä ongelma hoidetaan aina yksilötasolla, voisi valtiokin tehdä paljon.

 

Syrjäytymisen syynä on usein työttömyys; kun ihmisellä ei ole mitään järkevää tekemistä, ajautuu hän yhteiskunnan ulkopuolelle ja menettää taidot pitää huolta itsestään. Työttömyys on taas julkisen vallan keinotekoisesti ylläpitämä ongelma. Jos valtio oikeasti haluaa vähentää syrjäytymistä, olisi suomalaisia työmarkkinoita vapautettava siten, että kaikki halukkaat saisivat töitä. Yleissitovista työehtosopimuksista olisi siis pikaisesti luovuttava. On epäreilua asettaa minimipalkka sellaiselle tasolle, että yhteiskunnan heikompiosaiset hinnoitellaan työvoiman ulkopuolelle.

 

Toinen ongelma on sosiaalitukijärjestelmämme, joka passivoi ihmisiä. Harva haluaa elää pelkillä sosiaalituilla koko elämäänsä, mutta jo valmiiksi toivonsa menettänyt näkee sen helposti houkuttelevaksi, kun isoja summia rahaa tarjotaan, rahantulolle ei ole takarajaa ja mitään ei tarvitse tehdä vastineeksi. Merkityksellisen työn tekeminen antaa monelle elämään sisältöä. Tämä logiikka ei kuitenkaan päde jos työnä on omien tukilomakkeiden täyttely. Helpoin tapa tehostaa ja järkevöittää sosiaalitukijärjestelmäämme olisi hajauttaa vastuu siitä kunnille.

 

Kahdessa yllä olevassa kappaleessa mainituilla yksinkertaisilla toimilla pääsisimme eroon työttömyydestä. Vielä jäisi ongelmaksi se, etteivät kaikki koe työtään merkitykselliseksi. Tähän on syynä työpaikkojen kohtaanto-ongelma. Pahimmillaan nuori opiskelee neljä vuotta lukiossa, lukee pari vuotta yliopiston pääsykokeisiin ja opiskelee seitsemän vuotta maisterintutkintoon. Lopulta hänelle löytyy töitä ainoastaan aloilta, joilla kumpaakaan tutkintoa ei olisi tarvinnut. Olisi inhimillistä, että valtio lopettaisi viimeinkin tehottoman opintopaikkojen keskussuunnittelun. Sallimalla edes pieni opintomaksu, saataisiin markkinamekanismi mukaan opintopaikkojen allokointiin ja nuoret alkaisivat löytää töitä opiskelemiltaan aloilta.

 

Valtiolla on siis paljon keinoja vähentää syrjäytymistä ja keinot ovat helppoja. Sen ei tarvitse muuta kuin astua pois tieltä ja antaa tehokkaiden työ- ja opintomarkkinoiden muotoutua. Nämä keinot yhdistettynä Sauli Niinistön peräänkuuluttamiin välittämistalkoisiin tekevät syrjäytyneistä niin marginaalisen ryhmän, että nykyinen määrä sosiaalityöntekijöitä riittäisi erinomaisesti auttamaan jäljelle jäävät syrjäytyneet jaloilleen. Itse asiassa määrä olisi täysin ylimitoitettu.

 

En malta olla vielä loppuun kehottamatta kaikkia käymään tutustumaan presidentin työryhmän tavallisia - kampanjaan. Lähimmäisiään ei kukaan meistä voi ottaa liikaa huomioon.

 

 

 

Tuen vaaleissa ainoastaan ehdokkaita jotka toimillaan edistävät vapaampaa yhteiskuntaa jossa yksilöt välittävät toisistaan. Syksyn kunnallisvaaleissa äänestän Helsinkiläistä Wille Rydmania. Espoolaisena äänestäisin Mikko Laaksoa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän seppala kuva
Juuso Seppälä

Hyvää tekstiä, ja etenkin esimerkki yliopistossa lorvivista nuorista aikuisista on oikein osuva. Luottamustoimet ja vaihto-opiskelu ovat niitä harvoja hyviä syitä antaa tutkintoajan livetä 0,5-1 vuodella, mutta melkeimpä muuten vikaa voi lähteä etsimään itsestään. Rahan puute ei ainakaan ole käypä perustelu, sillä jos valtion tulonsiirrot eivät tunnu riittävän, niin yliopistossakin opiskellessa voi viikonlopputöitä tehdä aivan mainiosti. Opiskelujen pitkittymiselle tulisi äkkiä stoppi pienelläkin lukukausimaksulla, ja se edistäisi myös valmistuneen ja työmarkkinoiden kohtaamista.

Näin opiskelijana maksaisin yliopistolle kovin mielelläni siitä, että koulutuksen myötä saan erinomaisen lähtöasetelman työelämälleni. Tuntuu suureltakin vääryydeltä opiskella maksuttomasti korkeakoulussa, sillä ylivoimaisesti suurimman hyödyn opiskeluista kuittaan minä itse - veronmaksajien osaksi jää lähinnä toivoa, että minusta on erinäisten ulkoisvaikutusten myötä jotain hyötyä yhteiskunnalle. Noh, siihen pyritään.

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Ellen erehdy, on yliopistoissa edelleen pakollinen maksu ylioppilaskuntaan kuulumisesta, joka taas on käsittääkseni jotain 100 euron vuositasoa. En tiedä varmaksi kun en ole koskaan opiskellut yliopistossa ja AMK:ssa ilmoitin ensimmäisen vuoden jälkeen opiskelijajärjestölle että rahaa ei tipu, kun ette viime vuonnakaan tehneet mitään mihin teitä erikseen olisi tarvittu. Aiheita riitti kyllä, mutta eräänlaisia suojatyöpaikkojahan ne lähinnä tuppaavat olemaan.

Käyttäjän saul kuva
Saul Schubak

Tämä pitää paikkansa. Maksua ei kuitenkaan suoraan voi verrata lukukausimaksuun, sillä maksu ei mene yliopistolle, eikä näinollen tee maksajasta asiakasta. Toinen ongelma on se, että koska maksu on yliopistossa pakollinen, ei se kannusta ketään parantamaan toimintaansa tai palveluaan maksajaa kohtaan. Muutenkin maksu on liian pieni. Alun kokeiluna lähtisin lukukausimaksuissa liikkeelle tonnin - parin vuosimaksusta. Se karsisi kaikki tyhjäntoimittajat pois ja panisi muutenkin miettimmään kahteen kertaan opiskelupaikkavalintaa.

Käyttäjän NikoSiironen kuva
Niko Siironen

Sossutuki helppoa rahaa? Salli mun nauraa. Se on erittäin nöyryyttävää toimintaa ku pitää selvittää kaikki mahdolliset lipukat ja lapukat joka helevetin kuukausi. Ja tästä hyvästä rapiat 400e rahaa. Jos kieltäydyt työstä, lyödään -20% -lappu. Kieltäydy toistuvasti, -40%. Eli ei se määrä ny semmonen ole, että se houkuttelee millään tavalla jäämään tahallaan työttömäksi.

Entäpä sitte se vuosimaksu? Olisi tosi hieno veto lyödä tonni tai pariki lukukausimaksua. Saadaan ne köyhät pois kolmannen asteen kouluista. Tämäkö todella on mielestäsi syrjäytymistä edistävä toimi?

Monissa paikoissa eläminen on niin kallista, ettei pelkällä opintotuella voi elää, vaan lisäksi on pakko tehdä töitä. Tämä puolestaan rassaa opiskelua ja aiheuttaa opiskelujen viivästymistä. Syy ei siis ole automaattisesti hengen laiskuudesta, että "ollaan nyt ku ei muutakaan keksi". Entäpä sitte, jos huomaa, ettei ala olekaan sitä, mitä haluaa tehdä työkseen? Maksetut lukukausimaksut ovat menneet kaivosta alas ja olet lose-lose-tilanteessa - toisaalta voisit vaihtaa opintoalaa, mutta silloin maksetut summat ovat menneet turhaan, toisaalta voisit jatkaa väkisin, mutta sinulla ei ole kuitenkaan motivaatiota tehdä työtä kunnolla ja sinusta ei tulevaisuudessa kuitenkaan ole työntekijäksi.

Käyttäjän kalevisaas kuva
Eero Saastamoinen

Arvoisa Saul Schubak, Suuren laman aikana Aho-Viinasen hallitus poisti kokonaan verosta lapsivähennysoikeuden alle 17 vuotiaan lapsen vanhemmilta. Vähennysoikeuden sai silloin valita nimenomaan parhaimmin ansaitseva puolisoista, joten sen hyödyntäminen oli suurempi mitä isommat tulot tällä vanhemmalla oli. Sinä aikana, kun tuo vähennysoikeus oli, sen suuruus yhdestä lapsesta oli 10800 markkaa eli nykyrahassa n. 1800 euroa. Tuolloisen syyn vähennysoikeuden hävittämiselle syntyi lapsettomien kansalaisten piirissä ja sitä vaadittiin tasa-arvon nimissä. Sen jälkeen on jäänyt jäljelle tuo mainitsemasi lapsilisä ainoaksi joka lapsen osalle. Lapsilisä alle 17 vuotiaasta on 104 euroa eikä sillä pysty lapselle kustantamaan edes hänen omaa elämäänsä, vaan se on pieni rikka rokassa , minkä lapsi syö ja kuluttaa. Sen jälkeen lisäksi on vähennetty lasten ja nuorten mielenterveyshoitoja ja monia muita toimia lasten hyväksi on poistettu tähän päivään mennessä.

Nyt juuri tänään kuulin uutisista, että Helsingin kaupunginjohtaja on esittänyt valtuustolleen, että poistetaan kokonaan kaikilta helsinkiläisiltä terveydenhoitomaksut. Pajunen mainitsi nimenomaan, että tällä tavalla tasa-arvoistetaan kansalaisia ja lähestytään toimintatapaa, mikä vallitsee jo useimmissa EU-maissa. Virossa on jo pitkään ollut ilmainen terveydenhoito kansalaisilleen.

Eli kyllä näitä mallistuksia löytyy puollustamaan myös lapsilisää ja jopa verotuksesssa lapsivähennysoikeuden palauttamista takaisin verokäytäntöön.

Jos karrikoisi asian mielenkiintoa yritysmaailmassa eläville ymmärrettävään muotoon, niin voin sanoa , että miksei maailman arvokkaimman tuotannonlähteen eli kasvavan lapsen, tulevien veronmaksajien ja meidän vanhempien eläkkeiden maksurahastojen tulevien ylläpitäjien "tuotekehittelyyn" ja ylläpitoon voisi myös rahaa ohjata yhteiskunnallisin keinoin.

Varakas ihminen hyötyy vähiten lapsilisästä, mutta jos on suurituloinen niin lapsivähennysoikeudesta hän hyötyykin pienituloista enemmän.

Jos vielä terveydenhoito tulee ilmaiseksi, niin varakkaiden ei tarvitse enää ottaa niin kallita vakuutuksia lastensa turvaksi, kuin nyt tarvitsee. Monta kautta varakaskin hyötyy (tarkoitan myös isotuloinen kansalainen) sosiaalisista tulossiirroista ja lasten kautta tulevista verohelpotuksista.

Tällä hetkellä niistä suurin on perheen sijoitusomaisuuden hajauttaminen myös alaikäisille, jolloin perheen sisäinen yhteisverotus alenee vankasti.
Tämmöistä verohuojennusta eivät varattomat ja pienituloiset pysty haaveilemaankaan.

Monet varojen siirtotoimenpiteet mahdollistavat varkkaiden pärjäämisen, mutta pienituloisten pärjääminen on sosiaalisessa oljenkorressa.

Esimerkkinä Riku Niemisen(näyttelijä)tänään esiintuoma lause: " Olen elänyt joskus opiskellessa myös 6000 euron vuosituloilla, silloin ymmärsin , että syön elääkseni.(Pastaa ja tonnikalaa)
Mutta nyt voin elää syödäkseni." Hänen tulonsa ylittivät v. 2011 - 100.000 euroa.

Käyttäjän OutiMehto kuva
Outi Mehto

"On epäreilua asettaa minimipalkka sellaiselle tasolle, että yhteiskunnan heikompiosaiset hinnoitellaan työvoiman ulkopuolelle."

Avaisitko tätä ajatusta, sinun näkökulmastasi, hieman?

Susanna Baltzar

Saisinko nähdä ne tutkimukset, joissa käy ilmi että 90-luvulta lähtien yhteiskunnan tukijärjestelmiä on lisätty eikä leikattu?

Eikö työstään tulisi saada edes sellainen palkka, että pystyy huolehtimaan itsestään ja perheestään? Miten minimipalkan "poisto" auttaa oikeaa elämää ja arkea? Toki sinulla olisi silloin mahdollisuus palkata halvalla siivooja ja autokuski. Ei työtäkään kukaan(oikeassa arjessa elävä) ihan täysin huvikseen tee, kyllä siitä pitää saada palkka jolla edes pärjää.

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä passivoi joitakin, koska a) se on niin byrokraattinen ja rankaisee työnteosta b)se harjoittaa monilla kohdin sellaista häpeällistävää ja syyllistävää kontrollia että monet oikeasti alkavat uskoa etteivät ole muita kuin b-luokan kansalaisia ja sossupummeja. Mutta kuule kun ei se ole kuin pari prosenttia jotka v-mäisyyttään jää sohvalle makaamaan, kyllä vapaalla kapitalistisella markkinataloudella ja individualistisillä arvoillakin jotain tekemistä asioiden kanssa.

Missä se kokoomuksen peräänkuuluttama tasa-arvo on jos Suomessakin koulutusmaksut tulisi mahdolliseksi? Onko se tasa-arvoa että pappa betalar sinulle korkeakoulutuksen ja ne joiden vanhemmilla ei ole varaa siihen, ryhtyvät sinulle jalanpesijäksi? Valmistumisaikoja kyseinen ehdotus kyllä vain pidentäisi, koska jos joku pystyy maksamaan nämä lukukausimaksut ilman isän tukea niin hän joutuu ensin tekemään täyttä työpäivää ja sitten sen lisäksi vielä opiskella.

Ei toisista huolehtiminen ja vastuu lähimmäisistään tarkoita ettei myös valtiolla olisi vastuuta kansalaisistaan. Mitä tulee Niinistön kampanjaan niin vassarit puhuvat juuri niistä yhteiskunnan tuen keinoista jotka ovat ennaltaehkäiseviä. Ja jos olisit tutustunut 90-luvun laman sosiaali- ja terveyspalvelujen leikkauksien seurauksiin, niin tietäisit että Suomessa on jo nyt liian paljon ihmisiä jotka tarvitsisivat erityistason sosiaali- ja psykiatrisia palveluja ja joo-o, nykyiset resurssit näiden hoitoon on aivan liian pienet. KOSKA 90-luvun laman aikana leikattiin juuri niistä ennalta ehkäisevistä palveluista jotka olisivat estäneet syrjäytymistä. Mut mitä nyt parinsadntuhannen suomalaisen pahoinvointi politiikkoja koskettaa.

Mitä tulee yhteisvastuuseen niin eikö tuo ole aikalailla rikkaisen porvareiden höpöhöpö-puhetta? Kun se yhteisvastuu köyhässä perheessä on sitä että annetaan jo riittämättömistä varoista esim siskolle ja lapsenlapselle avuksi jolloin itse ei saa sitä maitopurkkia tai villasukkia. Tai että työkyvytön kohta elääkkeellä oleva hoitaa vanhempiaan 24-7, koska kunta ei järjestä riittävää hoitoa. Hoidatko sinä jotain sukulaistasi omaishoitajana 24-7 vai onko teidän perheellä yhteisvastuullisesti varaa maksaa siitä että joku muu hoitaa ja sinulla on aikaa tehdä politiikkaa? Milloin sinä olet viimeksi auttanut jotain köyhää täysin tuntematonta niin että se olisi vielä oikeasti omista resursseistasi pois?

Kovat on arvot pojalla etkä ole valitettavasti ainoa. Mutta pyydän, ennen kuin seuraavan kerran ehdotat jotain niin voisitko viettää vaikka edes vuoden tehden 10-tuntista työpäivää, pienemmällä kuin minimipalkalla ja samalla tietysti opiskelisit. Isiltä ja äitiltä et saisi rahaa tai ruokaa ottaa tai muitakaan etuja. Eläiset siinä 28 neliön yksiössä ja samalla kaiken lisäksi yhteisvastuullisesti auttaisit muita, veisit naapurin mummon päiväkävelylle ja antaisit siitä mikä sun pienemmästä kuin minimipalkasta jää käteen niin vaikka parikymppiikin kuussa sukulaispojalle jolla ei ole muita läheisiä. Sitten voisit oikeasti vasta puhua yhteisvastuusta ja yhteiskunnan tukien pienentämisesti jne.

Käyttäjän SeppoVehvilinen kuva
Seppo Vehviläinen

Suomalainen ostovoima on erään tutkimuksen mukaan jo nykytilanteessa Etelä-euroopan luokkaa ,joten mitähän se sitten mahtaisi olla kun työmarkkinoilta poistettaisiin yleisitovan sopimuksen antama perälauta?

Toimituksen poiminnat